New Laptop - Uusi läppäri

I got a new laptop this week!

Well, technically, it's not new-new. I bought it used, and it's rather a senior citizen for a laptop, but for me, it's new. It's all pretty with a black cover, especially now that I stuck some silver butterflies on it, and my empirical tests have confirmed that the promised 2 hours of battery life do indeed hold true. Also, the first thing I did after getting the 'net connection to work was to install Scrivener. (I'm addicted to Scrivener nowadays. I write everything on it. Yes, even this.) Obviously this means I've gotten a ton of writing done, right?


Well, no, sadly. In fact, I've written very little this week. My teacher training has started up again, and frankly, by the time I get home from watching and/or teaching classes, the last thing I have energy for is writing. Sure, I will try to the best of my ability, but it's very easy indeed to get distracted when you're tired. Or for a nap to stretch on far longer than intended.

So, no, my new-but-not-new laptop has not gotten its actual writing test yet. All I've done with it is start a new project for Sherlock stories, which I've woefully neglected after a couple of paragraphs. Oh, I have ideas all right, but my energy reserves have been sapped very thoroughly.

I hope I get to put it to actual use soon, though. It's just too cute to neglect.

*

Sain tällä viikolla uuden läppärin!

Tosin teknisesti ottaen se ei ole uusi-uusi. Ostin sen käytettynä, ja läppäriksi se alkaa olla jo seniorikansalainen, mutta minulle se on uusi. Se on mustakantinen ja nätti, etenkin nyt kun laitoin siihen hopeisia perhosia, ja empiiriset tutkimukseni ovat vahvistaneet luvatun 2 tunnin akkukeston olevan totta. Ensimmäinen asia mitä tein saatuani netin toimimaan oli asentaa Scrivener. (Olen nykyään aivan koukussa Scriveneriin. Kirjoitan kaiken sillä. Kyllä, myös tämän.) Tämä tietysti merkitsee, että olen kirjoittanut vaikka kuinka paljon, eikö?

Ikävä kyllä ei. Itse asiassa olen kirjoittanut hyvin vähän tällä viikolla. Opetusharjoitteluni on alkanut taas, ja suoraan sanottuna siinä vaiheessa, kun pääsen kotiin tuntien seuraamisen ja/tai opettamisen jälkeen, kirjoittaminen on viimeinen asia, johon minulla riittää energiaa. Totta kai yritän parhaani, mutta huomio karkaa hyvin helposti muualle, kun on väsynyt. Samaten lyhyeksi tarkoitetut torkut venyvät hyvin nopeasti.

Joten ei, minun uusi-muttei-uusi läppärini ei vielä ole saanut todellista koetustaan kirjoittamisen saralla. Olen ainoastaan aloittanut uuden projektin Sherlock-tarinoille, joka sekin on jäänyt tyysten huomiotta parin kappaleen jälkeen. Voi, minulla on kyllä ideoita, mutta energiavarantoni on imetty täysin kuiviin.

Toivon kuitenkin saavani sille todellista käyttöä pian. Se on aivan liian söpö jätettäväksi heitteille.