Prokrastinaatiota

Jos saisin valita yhden englanninkielen sanan, joka saisi vastineen suomesta, olisi valintani ehdottomasti "procrastination".

Suomesta toki löytyy erinäisiä korvikkeita, kuten "viivyttely", jota joskus on minulle ehdotettu, mutta mikään niistä ei oikein kuvasta sanaa oikein. En voi oikein sanoa viivytteleväni, jos päätän siivota huoneeni, vaikka motiivinani olisikin lykätä jotain toista tehtävää. "Lykkäys" pääsee myös lähelle, mutta ainakaan minun korvaani se ei tunnu samalta. Oikea prokrastinaatio on jatkuvaa, ei yksittäinen päätös. Liekö vika sitten kielikorvassani, en tiedä, mutta jokin ei vain sovi.

Tänään olin aikeissa kirjoittaa, mahdollisesti jopa tehdä koulutöitä. Sen sijaan päädyin siivoamaan huoneeni, lakaisemaan asunnon yhteiset tilat, kävelemään sinne kauimmaiselle kaupalle ihan vain tarrahyllyä katsomaan, ja tekemään paljon muuta joka ei ole missään nimessä kirjoittamista. Nyt minulla on siisti huone, paljon enemmän perhostarroja ja tunne, että olen tehnyt jotain, muttei juurikaan lisää tekstiä. (Ideoita kyllä. Prokrastinaatio on upea tapa kehittää ideoita.)

Myönnettäköön, ettei tämä taipumus ole aina huono asia. On asioita, joita en ikinä saisi tehdyksi, jos en olisi kiireisenä välttelemässä muita askareita. Ikävä kyllä prokrastinaatioon tuppaa kuulumaan se, että välteltävä asia on juuri se, mitä pitäisi olla tekemässä.

Tiedän, mitä haluan kirjoittaa. Päässäni kuhisee sci-fi-novelli ja kauhufantasiaa ja sen seitsemän muuta tarinaa, mutta tekisin mieluummin kaikkea muuta. On niin paljon helpompi asetella Pokémon-hahmoja ikkunalaudalle kuin oikeasti tehdä jotain tuottoisaa.

Kyllä minä vielä jotain aikaan saan. Tämäkin on jo eteenpäin. Blogimerkintä on ehkä lyhyt tekstiksi, mutta huomattavasti enemmän kuin mitä sain aikaiseksi pehmoleluja järjestellessäni.

Nyt suonette anteeksi; minulla on videopelejä aakkostettavana.

…Ai pahus, tein sen jo.

*

If I could pick one English word to have a Finnish equivalent, my choice would definitely be "procrastination".

Finnish does have various replacements, such as "viivyttely" ("dallying"), which has been suggested to me once, but none of them quite capture the word right. I can't really say I'm dallying if I decide to clean my room, even if my motive does happen to be postponing some other task. "Lykkäys" ("postponing") also gets close, but at least my ear doesn't find it quite the same. Real procrastination is continuous, not a single decision. Maybe the fault lies with my ear for language, I don't know, but somehow it does not fit.

Today I planned to write, perhaps even do some school work. Instead I ended up cleaning my room, sweeping the common areas, walking to the furthest store just to see their sticker shelves, and doing a lot of other things that are nowhere near writing. Now I have a clean room, a lot more butterfly stickers, and a feeling I've done something, but very little text. (A lot of ideas, though. Procrastination is a marvellous way of developing ideas.)

I'll admit this tendency is not always a bad thing. There are things I'd never get done if I wasn't busy avoiding other tasks. Unfortunately procrastination has a habit of including the sad fact that the thing I'm avoiding is exactly what I should be doing.

I know what I want to write. My head's swarming with sci-fi short stories and horror fantasy and a dozen other stories, but I'd rather do just about anything else. It's so much easier to organize Pokémon figurines on the window sill than to actually do something productive.

I'll get something done yet, though. Even this is a step forward. A blog entry may be short as far as texts go, but it's quite a bit more than I managed to do while shuffling my stuffed toys about.

Now do excuse me; I have some video games to alphabetize.

…Oh darn, I already did that.