Asiaa sivuten

Kirjoitan paljon.

Koska kirjoitan, puhun usein kirjoittamisesta. Kohteeksi kelpaa kuka vain, joka pysyy paikallaan tarpeeksi pitkään. Tietty karsinta on toki tarpeellista, mistä syystä onkin hyvä, että puhetulvieni lomassa olen kehittänyt varsin pitävän tavan analysoida jo ensimetreillä, kirjoittaako uhrini itsekin. Menetelmä on yksinkertainen: kerron, montako sanaa olen tietyssä ajassa kirjoittanut, ja odotan lähes väistämätöntä kysymystä.

Montako sivua se on?

Voi toki olla, että sääntöön löytyy poikkeuksia. Teoriani perustuu yksinomaan omiin empiirisiin kokemuksiini. Olen kuitenkin huomannut, että pääsääntöisesti tämän kysymyksen todennäköisyys nousee sitä korkeammaksi, mitä vieraampaa fiktiivinen kirjoittaminen pikku koe-eläimelleni on.

Sivua? Kuka välittää sivuista? En edes kirjoita ohjelmalla, joka näyttäisi perustulostusasetelmaa. Jos kirjoittaisinkin, tekstin asettelu ja fontin koko ratkaisisivat sivutuksen. Entä jos kirjoitan osan sieltä, toisen täältä, jättäen aukkoja sinne, missä täydennystä vielä kaivataan? Jos suosimani ohjelma näyttää jokaisen osan alkavaksi uudelta sivulta, huijaanko poloista kyselijää, kun osa kohtauksista ei täytäkään sivuja kokonaan?

Asenne on toki ymmärrettävä. Peruslukijan elämässä sanamäärä harvoin tulee esiin, sivumäärät kylläkin. Tämä kuitenkin vain osoittaa, että kysyjän ote kirjoitusprosessista ei luultavasti ole kovin pitävä.

Akateemikoille voin tämän vielä antaa anteeksi. Tiukat ohjeet asettelusta ja vaihtelevat ohjeistukset tekstien pituudesta sumentavat sanojen ja sivujen eroa. Yliopiston ulkopuolella kuitenkin vain totean, ettei kyselijä todennäköisesti ole kirjoittaja.

Montako sivua tämä teksti on? Yhden websivun verran.

Ja sen enempää minua ei edes kiinnosta tietää.

*

I write a lot.

Because I write, I often talk about writing. Anyone who stays still long enough is an acceptable target. Of course a certain amount of weeding must be done, which is why it's a good thing I have, amidst my floods of chatter, developed a rather efficient way of analysing right from the start whether my victim writes, too. The method is simple: I tell them how many words I have written in a certain period of time, and then wait for the nigh inevitable question.

How many pages is that?

There may be exceptions to the rule, of course. My theory is based solely on my own empirical experiences. However, I have noticed that for the most part, the less experience my little lab animal has with fictional writing, the higher the likelihood of this question.

Pages? Who cares about pages? I don't even write on a program that displays the default print layout. Even if I did, the text layout and font size are what decides the page breaks. And what if I write a bit here, another bit there, leaving empty spaces where I still need to add something? If my program of choice shows each new part on a new page, am I somehow cheating the poor questioner when some of the scenes do not fill their pages completely?

Of course, the attitude is understandable. In the life of a basic reader word count rarely comes up, as opposed to page counts. However, this only goes to show that someone who asks this does not have a very solid grasp on the writing process.

I may forgive academics for this. Strict guidelines on layouts and varying instructions on text length blur the lines between word and page counts. Outside the university, however, I can only conclude that the one who asks me is most likely not a writer.

How many pages is this text? One web page long.

And that's all I even care to know.