Kielimistä

Ei pitäisi olla näin hankala päättää, millä kielellä kirjoittaa.

Mieli taipuisi hiukan epäreilustikin englannin puoleen kun blogin aloittamista ensi kertaa pohdin. Tietysti voisi väittää, että minulla on syyni – tai tekosyyni, kuten asia saattaisi ennemminkin olla. Englanninopiskelijana päivässä tulee kouluvuoden aikana usein kuultua enemmän englantia kuin suomea, eivätkä enimmäkseen internetiin liittyvät harrastukset asiaa ainakaan paranna. Olen jo vuosia kirjoittanut niin tarinani kuin viestinikin englanniksi, jokin pieni ääni mielen pohjalla muistuttaa. En minä suomeksi varmaan edes osaisi enää. Miksi edes yrittää?

Ehkä juuri siksi. Muutaman päivän kuluttua alkavat kesän kirjallisuuskurssit, jolloin pitäisi sekä lukea että kirjoittaa – suomeksi. Ja jos olen onnekas (ja tarpeeksi taitava, tietysti), syksyllä saattavat alkaa suomenopinnot. Olisi toki parasta ottaa varaslähtö ja harjoittaa armaan äidinkielen taitoaan.

Mutta toisaalta, suurin osa ystävistäni on englanninkielisiä, nimenomaan netissä. Jos saan tämän harrastuksen maasta irti ja raportoin ajatuksiani ja tekemisiäni tätä kautta, miten he saisivat asiaan otetta? Miksei siis kirjoittaa asiaa sillä kielellä, johon on tottunut?

Ehkei tarvitse valita. Kaksikielisyys ei ole välttämättä huono asia, tai niin ainakin väitän itselleni. Jos ei mitään muuta, saanpahan arvokasta kokemusta kääntämisestä.

Olettaen, että jotain tulen kirjoittamaankin.

Toivottavasti.

***

It should not be this difficult to decide which language to write in.

My mind somewhat unfairly leant towards English the moment I first thought of starting a blog. Of course I could claim I have my reasons – or my excuses, as the case might be. As an English student I often hear more English than Finnish during the day during the school year, and my mostly Internet-based hobbies hardly help the matter. I've spent years writing both my stories and messages in English, reminds some small voice at the back of my head. I probably couldn't even do it in Finnish anymore. Why even try, then?

Perhaps that's why. In a few days I'll be starting the literature courses for the summer, and will have to both read and write – in Finnish. And if I'm lucky (and skilled enough, naturally) I might start my Finnish studies this autumn. It would certainly be for the best to make an early start and practise my skills in my dear mother tongue.

But on the other hand, most of my friends speak English, especially online. If I do get this hobby off the ground and start reporting my thoughts and doings through this, how could they get a grip of what I'm saying? So why not write in the language I'm used to?

Maybe I won't have to choose, though. Being bilingual is not necessarily a bad thing, or at least that's what I tell myself. If nothing else, I'll at least get valuable experience in translating.

Assuming I'll actually write something.

Hopefully.